Olen tehnyt pitkän päivätyön digitaalisen viestinnän parissa. Olen nähnyt uhon, tuhon ja uuden nousun. Virheistä on jopa opittu.

Ensimmäisen yritykseni perustin vuonna 1989. Huh. Aika kauan aikaa sitten. Ennen 9o-luvun lamaa perustimme jälleen uuden yrityksen. Nyt mukaan tuli tv-toimintaa. Perustimme paikallis-tv-kanavan riskialttiille maaperälle eli Ylä-Savoon. Se oli hyvin opettavaista aikaa. Sain kokeilla myös toimittajan toimenkuvaa. Hengissä selvisin.

Yrittämistä käväisin opiskelemassa Ylä-Savon kauppaoppilaitoksessa. Kuopion mediakeskuksesta tuli tärkeä väylä mediaosaamisen kehittämiseen.

Laman iskiessä voimalla yrityksiä kaatui ryminällä. Minä myin osuuteni yrityksestämme pois, hengähdin ja ryhdyin miettimään uusia kuvioita.

Vuonna 1995 sain mahdollisuuden päästä tekemään jokaisen animaattorin unelmatyötä lempikaupunkiini Tampereelle. Tästä alkoikin pitkä rupeama uusmedian parissa. Siirryin palkolliseksi legendaariseen Mediayhtiö Sansibariin. Teimme yle tv2 kanssa yhteistyössä lasten animaatiosarjan Galilei ja Kadonneet lelut. Sarja sattuikin sittemmin voittamaan pääpalkinnon sarjassaan Barcelonan tv-festivaaleilla. Myöhemmin Galileista tehtiin myös renessanssimies Henri Rothin suunnittelemia pelejä. Pelit olivat tykättyjä. Yksi peleistä voitti jopa Suomi Palkinnon. Harvinainen kunnianosoitus pelille!

Animaatioprojektin jälkeen jatkoin animaatioiden ja videoiden parissa työskentelyä Mediayhtiö Sansibarissa. Toimin myös video-, animaatio- ja flash-tuotantojen opettajana mm. Virtain ammattikorkeakoulussa ja Tampereen yliopiston täydennyskoulutuskeskuksessa.

Tarinalliset CD-ROMit olivat uusinta uutta. Teimmekin monta palkittua tuotetta kiitos mm. taiteilija Petri Sepän tinkimättömän ammattitaidon.

Internet alkoi ottamaan sen verran hätäisiä askelia, että yritykset alkoivat kiinnostumaan omista verkkosivustoista. Nyt kun miettii, niin olihan tekeminen varsin kömpelöä puuhastelua verrattuna nykypäivään. Sivustoja kuitenkin tehtiin ja ilmeisen tyytyväisille asiakkaille.

Macromedian Flash-ohjelmisto (nyk. Adoben tuote) ilmestyi markkinoille. Animaattorina rakastuin ohjelmistoon välittömästi. Vektorigrafiikka animaatiota, joten hyvästi ruttuinen bittikartta-animaatio. Flash työllistikin minua monta vuotta, kunnes eräs Steve Jobs antoi Flashin tappokäskyn.

Vuonna 1999 Satama Interactive osti Mediayhtiö Sansibarin. Siirryimme todella isojen poikien leiriin. Yhdessä välissä kävin myös Lontoossa hakemassa oppia animaatioiden tekemiseen. Hyödyllinen kurssi, josta jäi käteen valtavan paljon oppia ja ystävä, jonka kanssa edelleen olemme yhteydessä.

Sataman aikoihin Nokia oli maailman suurin ja tottahan toki Nokiasta tuli suurimpia asiakkaitamme. Liian suuri, voidaan sanoa näin jälkikäteen.

Joka kuuseen kurkottaa se katajaan kapsahtaa. Satama pullistui hallitsemattomasti. Toimistoja perustettiin moneen maahan ja visiot olivat turkasen  i s o j a. Internetkuplan hillitöntä laajenemista ei osattu nähdä. Kuplat tuppaavat jossain vaiheessa puhkeamaan. Satamasta lähdin pois vuonna 2002 ja siirryin KooPee Hiltusen perustamaan Mediaosuuskunta Haukioniin. Nykyään KooPee toimii Neogamesin tirehtöörinä.

Haukionissa toimin vuoteen 2006, kunnes käänsin taas uuden lehden elämässäni. Vaimoni kanssa päätimme ostaa talon ja pienen maatilkun. Muutimme Jämsään. Jatkoin oman ammattitaitoni kehittämistä opiskelemalla koodaamista Karelia AMKssa. Perustin uuden yrityksen ja loin uusia verkostoja. Vuodesta 2006 tähän päivään on mahtunut onnistumisia ja pettymyksiä. Suurimpia virheitä oli lähteä perustamaan yritys väärien ihmisten kanssa. Ammatillinen motivaatio oli savotan jälkeen aika matalalla. Virheitä kuitenkin sattuu. Niistähän kuulema oppii.

Nyt on uuden aika. Digitoimisto Jeh on syntynyt. Vanhoin kujein, mutta uusin eväin lähdemme pelottomasti uusia myrskyjä päin.